Seurakunnan kiinteistösuunnitelmia ja seurakuntalaisten näkemyksiä kartoittava kuulemisilta pidettiin Liedon seurakuntatalolla 1.4.
 
Tilaisuuden alussa kirkkoherra Risto Leppänen avasi kuulijoille Arkinen, tavallinen, taivaallinen -seurakuntastrategiaa, jonka linjaukset raamittavat myös kiinteistöstrategiaa. Ensisijaisesti seurakunta on sitoutunut pitämään huolta neljästä kirkostaan.
 
Talouspäällikkö Marika Ahola pohjusti keskustelua seurakunnan talousnäkymien, jäsenkehitys- ja kiinteistötilanteen esittelyllä.  
 
Vaikka Liedon seurakunnassa jäsenmäärän väheneminen on moniin muihin seurakuntiin verrattuna maltillisempaa, vuositasolla noin prosentin luokkaa, jäsenmäärä eittämättä tulevina vuosina vähenee. Myös verotulot vähenevät. Tilanne on yleisesti samankaltainen seurakunnissa halki maan.
 
Yleinen ilmiö on sekin, että seurakunnille on vuosikymmenten aikana kertynyt huolehdittavaksi monenlaisia kiinteistöjä, kun seurakuntatyön eri muodoille ja virastopalveluille on rakennettu omia taloja ja tiloja. Kuvaavaa on, että seurakunnan ydintoiminnan osalta luovuttamattomien kirkkorakennusten osuus Liedon seurakunnan kaikkien toimitilojen bruttoneliöistä on 19 % ja lakisääteisen hautatoimen vaatimien rakennusten osuus 7 %, kun taas muiden rakennusten osuus bruttoneliöistä on peräti 74 %.
 
Kiinteistöstrategialuonnoksessa todetaan myös, etteivät seurakunnan kiinteistöt vastaa sijainniltaan väestön sijoittumista.  Esimerkiksi Vanhalinnassa tai Ilmarisissa ei ole lainkaan omia toimitiloja, vaikka Liedossa asutus juuri näillä alueilla on kasvanut eniten vuodesta 2010. Neljän kirkon ympärille rakentuva toimintakulttuuri vaalii perinteitä. Lisärakentamista ei silti ole realistista odottaa.
 
Kiinteistöstrategiaa luonnosteltaessa seurakunnan kiinteistöt on luokiteltu neljään ryhmään: säilytettäviin, kehitettäviin, luovuttaviin ja toistaiseksi säilytettäviin. Luovuttavien ryhmässä ovat tilat, jotka ovat jo tällä hetkellä myynnissä tai tulossa myyntiin vuokrasopimuksen päätyttyä: Aseman seurakuntakoti, Toininkartano Aurassa ja Koskiranta Tarvasjoella. 

Toistaiseksi säilytettäviä, joista myöhemmin olisi mahdollista luopua, olisivat seurakuntakoti Littoisissa, seurakuntatalot Aurassa ja Tarvasjoella, pappila Liedossa, partiomaja ja liiteri Tarvasjoella. Ajankohtaiseksi kiinteistömassan lisävähentäminen voisi tulla, kun seurakunnan vuosikate kahtena vuonna jää alle 500 000 euron; tällä hetkellä se on miljoonan luokkaa. Tässä tilanteessa ollaan todennäköisesti vasta usean vuoden päästä. Siksi vielä ei ole tarkoituksenmukaista listata, missä järjestyksessä mistäkin kiinteistöstä silloin on luovuttava. Ennemminkin on mietittävä valmiiksi periaatteita, joiden kautta toistaiseksi säilytettävien kiinteistöjen asemaa voidaan arvioida. Tällaisia ovat esimerkiksi alueen kaavoitus, korvaavien tilojen saatavuus, seurakunnan toimintaympäristön muutos ja kiinteistön korjaustarpeet.  

Lopulta jokainen konkreettinen luopumispäätös on kirkkovaltuuston käsissä. Päättäjät kantavat vastuun siitä, miten selättää kulurakenteen haaste. Kiinteistöjen vähentämisen sijasta vaihtoehtoina ovat joko henkilöstön vähentäminen tai kirkollisveroprosentin korottaminen.  

Kysymyksiä ja huolenaiheita
 

Alueittain tarkasteltuna kuulemistilaisuudessa oli väkeä melko mukavasti eri puolilta seurakuntaa. Huolenaiheita ja kysymyksiä kuultiin kaikilta neljältä kirkkoalueelta.
 
Auran osalta huomio kiinnittyi kirkon sijaintiin. Asutuskeskuksesta etäällä olevaa kirkkoa on monen hankala saavuttaa. Seurakuntakeskus riittävin isoin kokoontumistiloin ja laitoskeittiöin on tarpeen. Jos takeita huonokuntoisen seurakuntatalon kuntoon saannista ei ole, olisiko mahdollista muuntaa, laajentaa seurakuntakeskuksen virastotaloa?   
 
Kirkkojen aukiolon mahdollistamista kaivattiin muuallakin kuin Liedon keskustassa ja tähän kerrottiin olevan suuri vapaaehtoisvalmius Tarvasjoella.
 
Seurakunta sai kiitosta partioyhteistyöstä. Uusien kiinteistölinjaustenkin tulisi turvata partiolle helppo pääsy seurakunnan tiloihin. Tarvasjoella on pohdittu sitäkin, voisiko partiomajan ympäröivine maineen myydä, jos korvaavat tilat löytyisivät muista seurakunnan tiloista.    
 
Keskustelussa avattiin myös viime vuoden lopulla työnsä aloittaneen Tarvasjoen kirkon korjaustoimikunnan hyväksi koettua työtä, avointa, rakentavaa keskustelua. Kirkon peruskorjauksen laajuuteen vaikuttaa eittämättä seurakuntatalosta tehtävä ratkaisu. Mikäli valmiutta seurakuntatalosta luopumiseen ei löydy, on kirkon osalta etsittävä maltillisempia ratkaisuja.
 
Tekeillä oleva kiinteistöstrategia edellyttää kiinteistöratkaisujen ympäristövaikutusten arviointia. Tästä tuli kiitoksia. Lisäksi kysyttiin lapsiasiainvaikutusten arvioinnin perään. Sekin on uudessa kiinteistöstrategiassa sisäänkirjoitettu periaate.
 
Yleisöpuheenvuoroissa patisteltiin myös tutkimaan, voisiko kaupungin ja kunnan kanssa tehostaa tilojen yhteiskäyttöä ja mitä ajateltaisiin vuokratilojen käytöstä.  

Liedon pappila rakkaana ja kulttuurihistoriallisena arvokkaana kohteena sai oman puolustuspuheenvuoronsa. Rakennuksiin liittyy suuria tunteita.
 
Viranhaltijoiden vastaukset ja paikalla olleiden luottamushenkilöjen puheenvuorot olivat rauhoittavia. Kiinteistöstrategialla varaudutaan tuleviin vuosiin. Seurakunnan talous on toistaiseksi vakaa. Painetta nopeasti tehdä lisää luopumispäätöksiä ei ole ja alueellista vastakkain asettelua on vältettävä. Ja kaikki esitetyt näkemykset taltioitiin kiinteistöstrategian jatkovalmistelua varten.