Historiaa ja esineistöä

Kuvat kirkosta ja sen esineistöstä löytyvät kuvagalleriasta.

Keskiaikainen Liedon kirkko

Liedon seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjassa, jossa Liedon kirkkoherra Pietari oli vuonna 1331 todistajana Turun piispan ja hämäläisten välisessä turkisveroa koskevassa kiistassa. Tätä on alettu pitämään Liedon pitäjän "syntymävuotena", vaikka Liedon kirkkopitäjä on oletettavasti syntynyt jo 1200-luvun alkupuolella.

Dosentti Markus Hiekkanen tuli keskiaikaisia kivikirkkoja käsitelleessä väitöskirjassaan vuonna 1994 siihen tulokseen, että Liedon kirkon runkohuoneen seinät muurattiin vuosien 1500 ja 1530 välisenä aikana. Teoriallaan hän kyseenalaisti vallalla olleen tutkija Iikka Kronqvistin 1930-luvulla tekemän päätelmän, jonka mukaan Liedon kirkon rakentaminen olisi aloitettu 1330-luvulla ja lopullinen muoto saavutettu keskiajan lopulla. 

Hiekkasen teoriaa tukevat vuonna 1998 tehdyn puulustotutkimuksen tulokset, joiden mukaan kirkon paalutuksessa käytetty hirsipalkki oli kaadettu vuosien 1457 ja 1473 välillä. Hirsi on luultavasti kuulunut kivikirkkoa edeltäneeseen puiseen kirkkoon, mutta voisi olla kaadettu myös kivikirkon perustuksia varten. Näinpä kirkko voisi olla vielä varhaisemmalta ajalta, 1470—1480-luvuilta. Hiekkanen uskoo, että Liedon seurakunnalla oli monta puukirkkosukupolvea ennen kivikirkon rakentamista.

Liedon kirkko on pelkistetympi kuin monet muut Varsinais-Suomen pitäjänkirkot. Keskiaikaiset kalkkimaalaukset puuttuvat tai ovat kadonneet, lukuun ottamatta kymmentä vihkiristiä ja samalla punavärillä maalattua köynnöskuvion katkelmaa sakariston oven pielessä. Kirkon kuoripilarien ja kattoruoteiden koristelut ovat todennäköisesti peräisin 1600-luvun puolivälistä.

Vuonna 1972 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä löydettiin kirkon keskiaikaisesta muurauksesta tiileen piirrettynä neljä avainta, Pyhän Pietarin tunnusta. Tiilikuviot olivat tiilentekijän puumerkki. Korjauksissa paljastui myös eteläpuolen takimmaisen pilarin vierestä kohouma, ehkä keskiaikaisen alttarin pohja. Katolisella keskiajalla on kirkossa ilmeisesti ollut useita alttareita; itäpäädyssä pääalttari sekä muualla kirkossa sivualttareita. Itäpäätyyn rakennettiin vuonna 1902 uusi kuusikulmainen ja punatiilinen kuoriosa, johon pääalttari siirrettiin. 1970-luvulla se palasi likelle alkuperäistä paikkaansa, ja 2021 vielä keskemmäksi kirkkoa. 

Nykyinen kellotapuli on vuodelta 1766, ja samalla paikalla on sijainnut tapuli jo 1600-luvulta. Kelloja on kolme, ja ne ovat vuosilta 1734, 1765 ja 2005. Näistä viimeinen korvasi vuoden 1795 kellon, joka on nykyään näytillä asehuoneen vierellä kirkkomaalla.

Veistokset

Liedon kirkosta on löydetty huomattava määrä (n. 25 kpl) keskiaikaisia puuveistoksia, joita viittä lukuun ottamatta säilytetään Turun museokeskuksen kokoelmissa Turun linnassa. Veistokset lienee suureksi osaksi saatu kirkkoon hurskaiden ja varakkaiden seurakuntalaisten lahjoituksina, ja yleensä ne kuvaavat joitakin katolisen keskiajan lukuisista pyhimyksistä. Reformaation jälkeen puuveistokset hylättiin, ja ne viruivat vuosisatoja kirkon ja kellotapulin vintillä kosteuden ja lämmön vaihteluiden armoilla. Vanhimmat veistokset lienevät 1320—1330-luvuilta.

Calvario- eli pääkallonpaikkaryhmä on Liedon kirkon näkyvin ja arvokkain asetelma. Siihen kuuluvat kolme veistosta ovat peräisin keskiajan lopulta. Ne ovat lähes saman kokoisia mutta tyylillisesti ne eroavat kuitenkin melkoisesti toisistaan. Sen vuoksi voidaankin olettaa, että veistosryhmän on luonut kolme eri taiteilijaa. Veistosten alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta niiden on aiemmassa tutkimuksessa ajateltu olevan kotimaisia. Veistokset olivat irrallisina näytteillä Turun linnassa vuoteen 1981, jolloin ne seurakunnan esityksestä palautettiin Liedon kirkkoon, kun tuolloin vallitsevan tiedon mukaan luultiin kirkon jo täyttävän 650 vuotta.

Calvario-ryhmän keskellä on Jeesus ristillä. 166-senttimetrisessä veistoksessa on runsaasti jäänteitä värityksestä. Jeesuksen oikealla puolella on Sureva Neitsyt Maria, 144-senttimetrinen veistos, ja vasemmalla on opetuslapsi Johannes, niin ikään 144 senttimetriä korkea. Johannes-veistoksesta on myös arveltu, että se voisi esittää Pyhää Fransiskusta.

Pohjoispuolisen kuoripilarin komerossa on 63-senttimetrinen naispyhimysveistos, oletettavasti Neitsyt Maria. Se on myöhäiskeskiaikainen ja ollut ehkä alun perin osa alttarikaappia.

Sakastin seinällä on pieni krusifiksi, kotimainen 65-senttimetrinen veistos. Sitä on mahdollisesti käytetty uskonnollisissa kulkueissa tai se on alunperin kuulunut alttarikaappiin.

Alttaritaulu ja maalaukset

Kirkon nykyinen alttaritaulu, Jeesus ja langennut nainen, on Eero Järnefeltin vuonna 1908 maalaama ja tehtailija Louis Schnittin lahjoittama. Hän maalautti taulun vaimonsa muistoksi. Tehtailija itse kuoli ennen työn valmistumista, mutta hänen poikansa lunasti isänsä lupauksen. Alttaritaulu sai runsaasti kiitosta ja ihailua jo heti valmistuttuaan.

Tätä alttaritaulua edelsi ehtoollisen asettamista kuvaava signeeraamaton öljymaalaus, joka valmistui todennäköisesti syksyllä 1827. Sen on mahdollisesti maalannut Herman Granbohm. Maalaus on nykyään asehuoneen oven vieressä kirkkosalissa.

Kaksiosainen öljymaalaus, jossa on kuvattuna ristiinnaulitut sekä ylösnousemus, on lahjoitus vuodelta 1696. Lahjoittajana on todennäköisesti ollut Simo Yrjänänpoika Suijvi. Taulu on aikoinaan riippunut sakariston oven yläpuolella, ja on nykyään asehuoneen ovea vastapäätä.

Urut

Kirkon uudet urut rakennettiin vuonna 2024 ja ne on valmistanut saksalainen urkurakentamo Alexander Schuke. Urut ovat täysmekaaniset ja niissä on 27 äänikertaa sekä 1333 pilliä. Lisäksi urkuihin kuuluu myös korotettu lasten jalkio.

Esineistö

Kirkon lattia ja kalustus uusittiin vuoden 2021 peruskorjauksessa. Tammiset puukalusteet ja elementit on valmistanut puusepänliike Hannes yhdessä Puulonin kanssa. Alttaria kiertää teksti Johanneksen evankeliumista: ‘’Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, [ja se], joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, jotta maailma saisi elää.’’ (Joh. 6:51)

Lasisen kastemaljan on valmistanut lasistudio Mafka & Alakoski. Maljan sisäpintaa kiertää teksti Efesolaiskirjeestä: ‘’Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.’’ (Ef. 2:19)

Myös kirkkotekstiilit ovat uudet, ja ne ovat tekstiilitaitelija Helena Vaarin käsialaa. Tekstiilien teema on Yhteinen tie. Niissä kuvataan niitä lukuisia reittejä, joita pitkin kirkkoon on sukupolvien ajan kuljettu. Kirjaliinan aihe, Madonna ja lapsi, on saanut innoituksensa kirkosta peräisin olevasta Liedon Madonna -veistoksesta, joka on nykyään Turun linnassa.

Kirkkolaiva, kaksikantinen ja kolmimastoinen fregatti, on tuotu kirkkoon 1712. Se on todennäköisesti jonkun merenkulkijan kirkolle lahjoittama. 1900-luvun alun korjauksissa laiva joutui varastoon, josta se löydettiin 1970-luvun alussa. Käsityöläismuseossa tehdyn kunnostuksen jälkeen laiva palasi kirkkoon vuonna 1973.

Rippikello on säilynyt keskiajalta asti, mutta vasta uudella ajalla se sai suojakseen vaaleansinisen tapulimaisen kehyksen. Rippikelloa soitettiin keskiajan roomalaiskatolisessa messussa ilmoittamaan latinaa taitamattomalle kansalle messun käännekohdista, kuten ehtoollisleivän ja -viinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, jotta kansa osaisi osoittaa kunnioitustaan. Luterilaisen käsityksen mukaan leipä ja viini eivät muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, vaan Hän on niissä läsnä jumalallisen kaikkialla olevaisuutensa perusteella. Nimensä mukaisesti rippikello myös kutsui ihmisiä ennen ehtoollista ripittäytymään, eli tunnustamaan synnit.

Vaaleansininen kaappikello on ostettu vuonna 1787. Rokokoo-tyylisen kellon on valmistanut Turussa kelloseppä Jacob Sylvander.

Valaisimet

Kirkossa on kaikkiaan käytössä kahdeksan vaskista pallokruunua.

Pikkukirkossa (vanha kuoriosa) on yksi kruunu:

  • Ostettiin kirkkoon omilla varoilla vuonna 1733. Kruunussa on 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa on leveät, simpukanmuotoiset talivadit ja pulleat kynttiläpesät. Haarojen väleissä on tähtimäiset heijastuskukat ja rungon yläpäässä seisova figuuri.

Kolme kruunua roikkuvat itäpäädyssä alttarin takana:

  • Eteläisessä holvissa: 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa ruusukkeen muotoiset talivadit, pulleat kynttiläpesät ja koristetapit. Rungon yläpäässä litteä kaksoiskotka ja alaosan pallossa käpymäinen nuppi. Se on peräisin joko vuodelta 1668 tai 1671, ja se on joko seurakunnan itse ostama tai kirkkoon lahjoitettu.
  • Pohjoispuolen holvissa: kahdeksan kynttilänhaaraa, joissa pyöreät talivadit ja kellomaiset heijastuskukat. Kruunu on ilmeisesti tehty osittain jonkin vanhan kruunun osista vuonna 1745.
  • Keskiholvissa: 3 x 8 kynttilänhaaraa. Ostettiin kirkkoon vuonna 2008. Sen paikalla oli ennen pikkukirkossa roikkuva kruunu.

Kaksi kruunua on sijoitettu keskikäytävälle:

  • Lähempänä alttaria: 2 x 8 kynttilähaaraa, joissa suipot simpukanmuotoiset talivadit, pulleat kynttilänpesät ja litteät heijastuskukat. Rungon alapäässä päärynämäinen pallo. Hankittu vuonna 1775.
  • Lähempänä länsipäätyä: 3 x 9 kynttilänhaaraa, joissa simpukanmuotoiset talivadit ja uurnamaiset kynttiläpesät. Seurakunnan nuorison vuonna 1855 lahjoittama.

Länsipäädyssä pääoven molemmin puolin on kaksi kahdeksanhaaraista kruunua, jotka lisättiin peruskorjattuun kirkkoon vuonna 2021. Talivadit ovat pyöreät ja heijastuskukat tähtimäiset.

Lisäksi sakastia valaisee empiretyylinen kristallikruunu, jossa on kuusi kynttilänhaaraa ja seitsemäs kynttilä keskellä lasihelmikupua. Kruunu on ostettu vuonna 1837 talonpoikien aloitteesta. Leipähuoneesta löytyy kirkon toinen empiretyylinen kristallikruunu, joka on peräisin 1840-luvulta. Kruunussa on 12 kynttilänhaaraa.

Itäpäädyn seinien ja pilarin kaksihaaraiset takorautaiset kyntteliköt (yht. 7 kpl) ovat 1700- ja 1800-luvuilta.

Tieto kirkon muusta, ei esillä olevasta esineistöstä

Kirkosta löytyy leimatonta tinaa oleva kynttilänjalkapari, joka on kolmen käpäläjalan kannattama pullukkajalka. Sen kierrevarren alaosassa on sileä, litteä solmu. Jalassa on kaiverrus: "Jumalan kunniaksi, Liedon kirkon kaunistukseksi v.1676 joulukuun 25. päivänä" (suom.). Parin ovat lahjoittaneet ratsutilallinen Henrik Falkenhagen ja hänen vaimonsa Ebba Fleming, joiden sukujen vaakunat on kaiverrettu jalkaosaan. Lisäksi kirkossa on Falkenhagenin suvun ja Flemingin suvun vaakunat.

Kirkon esineistöön kuuluu lisäksi kaksi vaskesta valettua kolmihaaraista kynttilänjalkaa. Ne ovat 1600-luvun tyyliä.

Kirkon hopeisen kukkamaljakkoparin jalassa on kaiverrus: "600-vuotiaalle kirkolleen Pietarin päivänä 1931 lahjoittaneet Liedon seurakunnan 600-vuotiskuoro ja laulukuoro Rastas".

Liedon kirkossa on kaksi hopeista ehtoolliskalkkia. Toisessa, sisältä kullatussa maljassa on kansi ja nokka. Tähän kuuluvat lautanen ja 218 pikaria. Kaikki nämä esineet ovat vuodelta 1939. Toinen malja on vuodelta 1786. Myös tähän kuuluu lautanen, joka on sileä ja päältä kullattu. Soikea, jalallinen öylättirasia on hopeaa. Se on empiiristyylinen sokeriastian mallinen. Sen kyljessä on kaiverrus:  "Liedon emäkirkon oma 1836" (suom.).

1700-luvulla kirkossa oli maallisiakin kirjoja sisältänyt vaatimaton kirjasto.

Ajan saatossa lukuisia arvokkaita esineitä ja tekstiilejä on tuhoutunut ja kadonnut, ja reformaation jälkeen kirkko joutui luovuttamaan suuren osan omaisuudestaan kruunulle, joten erityisesti arvoesineitä on historian aikana jouduttu usein uusimaan.