Viinamäki

Viinamäki

Pappilanpolun varrella, 21420 Lieto

Viinamäen hautausmaa sijaitsee noin kilometrin päässä Liedon kirkosta Pappilanpolun varrella. Jos Viinamäkeen saapuu autolla, kannattaa auto pysäköidä Keisvuoren hautausmaan takana sijaitsevalle pysäköintipaikalle, jonne ajetaan Piispalantien kautta

Viinamäen hautausmaa oli käytössä vuodesta 1890 vuoteen 1907. Hautausmaa perustettiin, koska vuoteen 1888 mennessä kirkon ympärillä olevan hautausmaan tila oli käytetty loppuun eikä senaatilta saatu lupaa alueen laajentamiseen.

Uudeksi hautausmaaksi lohkaistiin pappilan takana sijaitsevasta Kyöstilän ja Pappilan maihin kuuluvasta rinteestä vähän yli yhden hehtaarin kokoinen alue. Hautausmaaksi suunnitellulta alueelta siirrettiin pois  50 vuotta aikaisemmin sinne perustettu  Kyöstilän talon torppa sekä liian lähellä aluetta Pappilan tilan mailla sijainnut verovapaa kirkonvartija Kustaa Kinellin torppa. Hautausmaaksi lohkaistusta tontista vain osa otettiin hautausmaakäyttöön syksyllä 1890, muu alue säilyi maanviljelyskäytössä. Viinamäen maaperä tiedettiin etukäteen kosteaksi, mutta ongelman arveltiin ratkeavan kunnon ojittamisella sekä ajamalla riittävästi santaa hautausmaalle.

Keskelle uuden hautausmaan alarajaa rakennettiin hirsinen leikkaushuone (ruumiinavaushuone) ja kalustohuone umpinaisen kivijalan päälle. Alle tehtiin kivikellari ilman holvia ja katteeksi valittiin päre. Koska leikaushuone- ja kalustovaja oli aikoinaan rakennettu yhdessä kunnan kanssa, jätti kirkonkokous leikkaushuonerakennuksen kohtalon kunnan päätettäväksi kun hautausmaan käytöstä luovuttiin. Leikkaushuone kunnostettiin ja se oli käytössä vuoteen 1935 asti, jolloin nykyisin käytössä oleva vainajienhuone valmistui Liedon kirkon hautausmaan pohjoisosaan. Tämän jälkeen leikkaushuoneen rakennus rapistui käyttämättömänä. Huhtikuussa 1937 se päätettiin purkaa ja käyttää hirret Loukinaisten piirin alakansakoulun rakentamiseen.

Nimi "Viinamäki" on hautausmaata vanhempi ja tulee ilmeisesti paikalla sijainneesta Kyöstilän talon Wiinamäen torpasta.

Kun hautausmaa oli käytössä, siitä mainitaan asiakirjoissa ainoastaan nimellä ”uusi hautausmaa”. Nimitystä "Wiinamäen hautausmaa" käytetään ensimmäistä kertaa kirkonkokouksessa vasta muutama vuosi sen jälkeen, kun alueen käytöstä hautausmaana on luovuttu eli vuonna 1912.