Ilmakuvassa Liedon kirkko ja Liedon keskustaa Auranjoen varrella.

 

PYSÄHDYKSIÄ

KESÄVESI: Näkeminen


Katso jokea. Onkohan joku joskus tullut jokea pitkin kirkkoon? Miltä mahtoi tuntua, kun lähestyi tätä kohtaa jokea ja näki kirkon? Käänny nyt katsomaan kirkkoa. Siellä se on, mäen päällä ja kutsuu ihmisiä Jumalan lähelle. Kirkkojen tehtävä on muistuttaa meitä Jumalasta. 

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
 (Matt. 5: 6)


Joka on seurannut keväällä laitumelle pääsevän karjan käyttäytymistä, tietää jotakin innokkuudesta. Tässä Vuorisaarnan jakeessa esiintyvä ravitsemista merkitsevä sana on alkukielessä samaa juurta kuin karjan toiminta rehevällä laitumella. Opillisesti vanhurskauden voi tulkita Jumalan oikeamielisyydeksi, johon osallisuus on ihmiselle tarjolla armon perusteella. Navetassa syntynyt vasikka tunnistaa tuoreen ruohon. Vanhurskauden nälkä ja jano voi ihmisellä verhoutua jäsentymättömään kaipaukseen. Sellaisenakin se on todellinen, ja kaipaukseen on luvassa vastaus, jonka sydän tunnistaa.

 


 

Aurajoki ylhäältä päin oikealla puolella näkyy kirkon hautausmaata ja kirkkoa ja vasemmalla peltomaisemaa ja joen piennarta sekä vedessä pienenä meloja keltaisella kajaakilla.

 


Hautausmaalla työskentelee paljon ihmisiä ajamassa nurmikkoja ja hoitamassa istutuksia niillä haudoilla, joihin on ostettu seurakunnalta tämä palvelu. Keväällä he saavat vastata useimmiten yhteen kysymykseen: Koska vesi tulee? Kasteluvesi johdetaan eri puolille hautausmaata Aurajoesta, mutta kesävesi ei voi olla käytössä niin kauan kuin on yöpakkasia. Moni kuitenkin haluaisi jo päästä istuttamaan ja kastelemaan ja huoltorakennukselta on pitkä matka käydä vettä hakemassa.

Voisi ajatella, että hautausmaa on aina jatkunut tänne rantaan asti, onhan se niin kaunis paikka. Aikaisemmin kirkon hautausmaa oli kuitenkin vain aika pieni alue kirkon ympärillä ja ranta oli eläinten laitumena. 

Hautausmaan laajeneminen on tapahtunut monessa osassa:

Vanha kristillinen tapa oli haudata vainajat kirkkoon. Ainoastaan vähävaraiset saivat tyytyä kirkkomaahan. Kirkon lattian alle haudattiin vielä 1800-luvun alkuvuosina. Kirkkoon hautaamisesta luovuttiin terveydellisistä syistä. Hautaholvit myös heikensivät kirkon jo ennestään huteraa pohjaa. Kirkkoon hautaamisen loputtua otettiin käyttöön maa kirkon ympäriltä. Kirkkopiha kävi ahtaaksi jo 1800-luvulla ja vuonna 1890 otettiin käyttöön Viinamäen hautausmaa. Viinamäestä luovuttiin maaperän liiallisen kosteuden vuoksi vuonna 1907, jolloin terveysviranomaiset antoivat luvan laajentaa kirkon hautausmaata. Vuosikymmenten aikana hautausmaata on laajennettu useihin suuntiin.

 

Kesäinen hautausmaa ja hautakivia taustalla joki uomineen.