Liedon seurakunnan kirkkovaltuusto kokoontui keskiviikkona iltakouluun Tarvasjoen kirkkoon. Ajankohtaista juuri nyt on käynnistää Tarvasjoen kirkon peruskorjauksen suunnittelu. Samalla on tarkasteltava koko seurakunnan kiinteistöstrategisia linjauksia ja talouden näkymiä laajemminkin. Tarvasjoen kirkonkorjauksen laajuus ja taloudellisen satsauksen määrä on sidoksissa seurakunnan muihin kiinteistöratkaisuihin. Seurakunnan on täydennettävä vuosi sitten hyväksyttyä seurakuntastrategiaa kiinteistöstrategialla.  

Talouspäällikkö Marika Aholan ja kirkkoherra Risto Leppäsen katsaus esitti talouden realiteetit, joita vastuulliset päättäjät ja viranhaltijat eivät tulevaisuutta suunnitellessaan voi sivuuttaa. Eivät, vaikka luvut tuntuivatkin kylmältä kyydiltä. Paikallaan on myös muistaa, että tulevaisuuden ratkaisuja arvioitaessa katseen ei tulisi lyhytnäköisesti kiinnittyä vain vuoden päähän, vaan tehtävillä ratkaisuilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. 

Liedon seurakunnan laskeva jäsenkehitys on yhtenevä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muiden seurakuntien kanssa.  

–    Laskevat käyrät eivät kuitenkaan tarkoita, että Liedon seurakunnassa olisi tehty asioita huonosti, muistutti Risto Leppänen. 

Kastettujen määrän vähetessä ja kuolleiden määrän kasvaessa jäsenkehitys on laskeva. Vaikka viiden vuoden ennuste povaa verotulojen maltillista kasvua, on kulujen kasvu vielä nopeampaa. Erityisesti haastavat kiinteistö- ja hautatoimen kulut. Taaksepäin katsottaessa näkee esimerkiksi, että seurakunnan hautatoimen kulut ovat vuodesta 2019 nousseet neljässä vuodessa hieman alle 185 000 eurosta lähes 350 000:een ja kiinteistökulut samassa ajassa hieman yli 850 000:sta reilusti yli miljoonaan. Erityinen pompsahdus on Auran ja Liedon seurakuntaliitosvuonna 2021.   

Hautatoiminen kulukasvussa merkittävää on hallituksen leikkaussuunnitelma, jossa yhteiskunnallisiin tehtäviin kohdentuvaa rahoitusta pienennettäisiin 20 miljoonalla eurolla. Lisäpainetta talouskehitykseen tuo kirkolliskokouksessa käsiteltävänä oleva valtionrahoituksen jakoperusteiden muutos. Vain neljä kirkkorakennusta omistavalle Liedon seurakunnalle se ei ole edullisin. 

Seurakuntatrategiassa kirkot ensisijalla 

Seurakuntastrategia linjaa kiinteistöistä ensisijaiseksi kirkot. Liedon seurakunta on sitoutunut pitämään kaikki neljä kirkkoaan kunnossa ja kehittämään niiden käyttöä. Seurakunnan tilojen käyttöasteiden tarkastelu osoittaa, että kirkkojen käytön monipuolistamisessa voi onnistua. Tästä kertoo jo peruskorjattujen Liedon ja Auran kirkkojen lisääntynyt käyttö.  

Hautatoimen hoitamiseksi seurakunnalle välttämättömiä ovat hautausmaiden huoltorakennukset ja vainajien huoneet. Seurakunnan omistamista tilaneliöistä yli 70 % muodostuu kuitenkin muista tiloista. Etenkin näiden tilojen tulevaisuudesta ja kohtalosta on seurakunnan keskusteltava. 

Iltakoulussa esitetty jaottelu luokittelee seurakunnan rakennukset ja tilat neljään ryhmään: säilytettäviin, kehitettäviin, toistaiseksi säilytettäviin (joista luovuttaisiin) sekä sellaisiin, joiden myynti on valmisteilla tai jo vireillä.  

Säilytettäviä olisivat jo peruskorjatut Liedon ja Auran kirkot tapuleineen, Halssin leirikeskus sekä Liedon seurakuntakeskuksen pihapiirin rakennukset. Kehitettävät ovat myös säilytettäviä ja niihin kuuluisivat peruskorjausta odottavat Tarvasjoen ja Littoisten kirkot, hautatoimen vaatimat varikkorakennukset sekä Aurassa myös virastotalo. 

Kuuma peruna ovat jaottelun toistaiseksi säilytettävät tilat, joista tulevaisuudessa luovuttaisiin: Tarvasjoen seurakuntatalo ja -toimisto, Auran seurakuntatalo, Tammikallion seurakuntakoti ja Liedon pappila. 

Keskustelussa ääni paikallisille painotuksille

Iltakoulussa puheenvuoroissa kuuluivat paikalliset painotukset. Seurakuntatalon asettaminen valintojen vaakakuppiin tuntui kohtuuttomalta Tarvasjoella, jossa juuri on puhuttanut sekä lähikaupan tulevaisuus että Tarvashovin huutokauppa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rukoushuoneen vankkumatonta asemaa puolustettiin puheenvuoroissa juhla- ja jumalanpalveluspaikkana. Vaikeakulkuiseen kirkonmäkeen verrattuna se on saavutettavampikin ja esimerkiksi ikäihmisiä hyvin palveleva. Kysyttiin myös, mitä tapahtuu perhekerholle ja strategisesti keskeisille yhteisöruokailuille, jos puitteet niiltä viedään. 

Auran seurakuntatalo nähtiin samoin keskeisenä suurtenkin juhlien ja kokoontumisten paikkana. Auran virastotaloa ei luultavimmin kykene uudistamaan siten, että sinne mahtuisi yhtä isoja väkimääriä. Auran osalta huomionarvoista on saavutettavuus siltäkin kantilta, että kirkko on etäällä keskustasta.   

Littoisten seurakuntakodin käyttötarpeiden uskottiin monin osin löytävänsä tiensä kirkkoon. Tosin kirkkoa on peruskorjattava näitä tarpeita ajatellen, myös saavutettavammaksi. Rehellistä on todeta sekin, että kaikkiin tarpeisiin ei kirkkotilan uudistuksella vastata, ja sillä on vaikutuksia tulevaan. Vaikkapa talouskeittiöitä ei kirkkoihin saa. 

Tasapuolisuus sai tunnustusta. Luopumista olisi edessä kaikilla alueilla. Sitä paitsi lopulta välimatkat kirkkoalueiden kesken ovat kohtuulliset. 

Jo myynnissä olevat kohteet Liedon aseman seurakuntakoti, Koskirannan asuinkiinteistö Tarvasjoella ja Liedon pappilanmaan tontti eivät synnyttäneet puheenvuoroja. 

Huolenaiheita iltakoulussa sanoitettiin koko joukko: Jos tilat viedään, mitä ihmiset enää kokevat seurakunnalta saavansa ja miten silloin reagoivat? Ovatko ennusteet aivan liian pessimistisiä, kuinka laskelmiin on luottaminen, mitä mahdollisesti on huomioimatta? Eikö vääjäämättä käy niin, että tilojen supistaminen johtaa toiminnan ja siten työvoimankin supistuksiin? Mitä tämänkaltaiset tulevaisuudennäkymät viestivät kirkosta? 

Jo useamman valtuustokauden luottamushenkilöille luopumissuunnitelmat eivät suinkaan tulleet uusina. Ne ovat olleet puheenaiheina monina aiempina vuosina, rakennus- ja korjauspäätöksiä tehtäessäkin. 

Korjausvelka on selätettävä ja murroksessa etsittävä suuntaa

Selväksi kävi, että korjausvelkaa on kertynyt. Säilytettävien ja kehitettävien tilojen investointitarpeet ovat karkeasti arvioituna jo yli yhdeksään miljoonaa. Seurakunnan investointivara on kuitenkin vain kolme miljoonaa. Kauaskantoinen kokonaisvaltainen suunnittelu on välttämätöntä. 

—    Se, mitä ja missä järjestyksessä laitetaan kuntoon, määrittyy muista valinnoista, muistutti talouspäällikkö Marika Ahola päättäjiä. Mistä siis ollaan valmiit luopumaan, jos ollaan.

Pohdinta heräsi siitäkin, voisiko alustavasti kaavailtua korjausaikataulua rukata muutosvalmius huomioon ottaen. Jos päätös luopua seurakuntakodista syntyisi helpommin Littoisten kuin Tarvasjoen osalta, voisiko kirkkojen korjausjärjestystä muuttaakin?  

Kokonaiskirkossa tehdyt laskelmat osoittavat, että korjausvelan selättämiseksi kirkon tulisi luopua jopa 75 %:sta kiinteistöjään. 

Mikäli Liedon seurakunta ei tulevina vuosina kykene supistamaan kiinteistöjensä määrää, ovat ratkaisuvaihtoehdot välttämättä tarvittavan tulorahoituksen nostamiseksi paitsi vähissä myös huonoja. Se tarkoittaisi kirkollisveroprosentin hilaamista yhä ylöspäin (mikä lopulta johtaisi kriisiytyvän seurakuntatalouden mittareiden aktivoitumiseen), toimintatuottojen nostoa hinnankorotuksin, henkilöstön vähentämistä ja toimitilojen käyttökustannusten laskemista radikaalein keinoin, esimerkiksi lämmityksistä tinkimällä. 

Kriittisistä näkemyksistä ja kysymyksistä huolimatta iltakoulun keskustelussa läpi kuulsi toiveikas pohjavirekin. Vielä on – etupainotteisesti – varaa ja mahdollisuus reagoida. Toiminta ei kuitenkaan ole yhtä kuin seinät, ja muutoksissa on aina myös mahdollisuuksia, uuden yhteistyönkin. Olisiko tulevaisuus kirkoille uusi mahdollisuus myös houkuttelevina, taide-elämyksiä tarjoavina kulttuurihistoriallisina kohteina?

Avointa keskustelua kiiteltiin ja sille toivottiin jatkoa. Kiinteistösuunnitelmia tullaankin työstämään vielä myös kaikille avoimissa yleisöilloissa.

—    Murroksessa etsimme suuntaa ja kysymme, mitä on olla tänään seurakunta ja kirkko. Menneiden vuosikymmenten kulta-ajalla vaurastunut kirkko laajensi toimintaansa ja rakensi paljon. Nyt on huolellisen harkinnan paikka. Rakennuksillahan osaltaan ohjaamme sitä, millainen yhteisö haluamme olla, sanoo kirkkoherra Leppänen.