Tänä syksynä on käyty toinen kuulemiskierros rakenneuudistusta kaavailevissa Paimion rovastikunnan seurakunnissa, Liedossa, Loimaalla, Paimiossa, Pöytyällä, Salossa ja Somerolla. Kierroksen päätti kuuleminen Liedossa tiistaina. Ensimmäiset seurakuntien kuulemiset pidettiin viime keväänä. 

Vuodesta 2022 on seurakuntien edustajien laajemmalla neuvottelutyöryhmällä ja vuodesta 2024 myös suppeammalla ohjausryhmällä etsitty ratkaisua siihen, kuinka taata seurakuntatyön paikallisuus ja miten taas voisi yhdistää voimavaroja hallinnossa, talouden-, kiinteistö- ja hautatoimen hoidossa. 

Kaavailtu liitossopimusluonnos rakentuu niin kutsutun aluemallin varaan. Siinä kuusi seurakunta-aluetta, Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä, Salo, Somero, muodostavat yhden seurakunnan, jonka hallinto on keskitetty. Seurakunnan jäsenmäärä olisi noin 90 300, ja sillä perusteella kirkkovaltuustossa on 45 jäsentä. Kirkkoneuvostossa jäseniä olisi 11 puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi. Jokainen seurakunta-alue on edustettuna vähintään yhdellä kiintiöpaikalla. 

Jokaisella seurakunta-alueella olisi oma johtava pappi sekä aluejohtokunta, jonka puheenjohtajalla olisi läsnäolo- ja puheoikeus kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston kokouksissa. Aluemallissa seurakuntatyötä suunnitellaan ja johdetaan alueellisesti myönnetyn määrärahan puitteissa. Tietyt erityistyömuodot, perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja kehitysvammatyö toteutetaan koko seurakunnan yhteisinä.

Vaikka liitossopimusta on nyt luonnosteltu aluemallin mukaisesti, silti kuulemisissa tuntuu aina uudelleen esiin ponnahtavan myös seurakuntayhtymän mahdollisuus. Yhtymärakenne vaihtoehto säilyttäisi nykyiset seurakunnat, omat päättäjät, oman kirkkoherran — ja itsenäisyyden myötä ennen kaikkea oman identiteetin. Kankeudestaan ja byrokraattisuudestaan monesti moitittu yhtymämalli voi olla myös toimiva vaihtoehto. Paljon riippuu siitä, millaisiksi sen rakenne ja perussääntö luodaan. Väliportaita on mahdollista karsia ja esimerkiksi yhtymäjohtajan virka ei ole välttämätön. .

Asteittaiset liitokset eivät innosta

Nopeimmissa aikataulukaavailuissa liitosta elettäisiin todeksi jo vuonna 2027 ja sitä on harkittu toteuttavaksi myös asteittain, kahden seurakunnan liitoksella. Joko niin, että yhteen liittyisivät ensin toisaalla Lieto, Loimaa, Paimio ja Pöytyä sekä toisaalla Salo ja Somero. Tai sitten Saloa lukuun ottamatta muut viisi. Kummin vain, liitoksen toinen vaihe voisi sitten olla vuoden 2031 alusta kahden välinen seurakuntaliitos tai -yhtymä. Joka tapauksessa hautaus-, henkilöstö-, kiinteistö- ja taloushallintoyhteistyö olisi tiivistä heti ensimmäisistä yhdistymisistä alkaen. 

Muitakin vaihtoehtoisia liitoskumppaniehdotuksia on suunnittelupöydällä pyöritelty. Vuonna 2027 yhdistyä voisivat esimerkiksi Pöytyä ja Lieto sekä Somero ja Salo Paimion ja Loimaan jäädessä ilman liitoksia. Näissäkin kaavailuissa aloitettaisiin heti tiivis yhteistyö  edellä mainitun kaltaisesti ja yhtäläisesti vuonna 2031 edessä olisi yhden seurakunnan tai seurakuntayhtymän muodostaminen.  

Rova-työskentelyn ja seurakuntakuulemistenkin myötä on kuitenkin käynyt selväksi, etteivät nämä erilaiset kahden seurakunnan mallit herätä innostusta. Aiemmin keskusteluissa velloneista Salon seurakunnan irtiotoista huolimatta tässä vaiheessa on käynyt selväksi sekin, että kaikki kuusi seurakuntaa tahtovat pysytellä valmistelussa mukana. 

Edessä paitsi talouden myös rekrytoinnin haasteita 

Jäsenmäärien laskun ja siten verotulojen vähenemisen lisäksi seurakuntatalouksia rasittavat etenkin kiinteistömassat ja hautausten suuret määrät. Taloutta heiluttavat myös seurakuntien saamat valtionavustusten leikkaukset ja jakoperusteiden muutokset. Seurakunnat eivät myöskään säily yleisiltä kehityskuluilta kuten syntyvyyden laskusta tai kaupungistumiselta, vaikkei esimerkiksi viimeksi mainitun suhteen on alueellisia eroja; Liedossakin Turun liepeillä sijaitsevien alueiden kehitys on tältä osin suopeampaa.  

Irtisanomisia ei Paimion rovastikunnan seurakuntien rakenneuudistuksessa ole edessä. Sen sijaan jo lähitulevaisuuden haasteena on runsas eläköityminen. Edessä on siis ennemminkin todelliset rekrytointihaasteet ja koulutustarpeeseen vastaaminen.    
 
Esitellyissä suunnitelmissa suurimmat muutokset koskettavat kiinteistö-, hautausmaa-, talous-, henkilöstö- ja yleishallintoa, joissa tällä hetkellä Paimion rovastikunnassa on yhteensä 28 työntekijää. Hallinnon ja asiakaspalvelun keskittäminen merkitsee puhelinpalvelun ja sähköisten palvelujen tehostamista ja Kirkon palvelukeskuksen tarjonnan laajempaa hyödyntämistä. Aluemallissa yhteisille palveluille tarvitaan myös alakohtaisia asiantuntijoita väliportaan johtajiksi. 

Seurakuntavaalit 2026 jo laajentuneen seurakunnan? 

Seuraavaksi Rova-prosessissa on odotettavissa sekä yhdistymismallista että aikataulusta kirkkovaltuutettujen seminaaripäivä 4.10.2025 sekä suuntaa näyttävät kannanotot seurakuntien kirkkovaltuustoilta loka–marraskuussa 2025. Virallisten seurakuntien kannanottojen ja mahdollisten seurakunta-aloitteiden aika on tammi–helmikuussa 2026. Käytännössä siis puntarissa lienee lähinnä kolme vaihtoehtoa: jättäytyä prosessista, jäädä ja suunnata — valmistellun liitossopimusluonnoksen mukaisesti — kohti yhden seurakunnan aluemallia tai jäädä ja oma seurakunta säilyttäen alkaa rakentaa uutta seurakuntayhtymää. 

Mahdollinen aloitteen eteneminen tuomiokapitulista Kirkkohallituksen täysistuntoon ajoittuisi ensi huhtikuulle. Seurakuntaliitospäätöstä seuraa tuomiokapitulin asettaman järjestelytoimikunnan valmistelutyö. Näin edetessä voitaisiin periaatteessa seuraavat seurakuntavaalit marraskuussa 2026 pitää jo laajennetun seurakunnan alueella ja laajentunut seurakunta aloittaa toimintansa vuoden 2027 alusta. 

Yleisökommenteissa painotettiin oman identiteetin merkitystä

Yleisön käyttämät puheenvuorot kaiuttivat paikallisen identiteetin ja inhimillisen kokoisen seurakunnan merkitystä ja säilyttämistä. Puhuttiin yhteisestä vastuusta: identiteetistä osana koko kirkkoa ja sitä vasten keskinäisestä lojaaliudesta, avusta ja tuesta huonommassa tilanteessa olevia ”sisarseurakuntia” kohtaan. Rovastikunnan ideana on nimenomaan mahdollistaa tuen antaminen yhdessä.

Edellä mainittu tiedostaen tuli silti todettua, että ennustettu, pienikin, veroprosentin nousu harmittaa ja sen seuraamukset arveluttavat. Sekin turhauttaa, että kiinteistöratkaisut ovat osalle neuvottelukumppaneista lähes mahdottomia tehdä. Sitäkin mietittiin, miten herättää innostus ensi vuonna pidettäviin seurakuntavaaleihin. Äänestysaktiivisuuden merkitys on erityinen etenkin, jos jo valitaan laajentuvan seurakunnan yhteisiä päättäjiä. Hautatoimen kulurakenteiden ratkominen mainittiin valtakunnalliseksi ja kokonaiskirkolliseksi kysymykseksi, ei yksittäisen seurakunnan — tai rovastikunnan — vastuuksi. Hallintorakenteiden hahmottelun sijasta kaivattaisiin jo tietoa uudistuksen vaikutuksesta käytännön seurakuntaelämään ja -työhön. 

Liedossa Rova 2030 -prosessia esittelivät ohjausryhmässä työskentelevät hiippakuntasihteeri Mika Piittala, lääninrovasti, kirkkoherra, Risto Leppänen ja talouspäällikkö Marika Ahola.