Vanhassa mustavalkoisessa valokuvassa kirkkokarilla istuu siisteissä vaatteissa kaksi naista ja yksi hattupäinen mies ja taustalla on joki peltomaisemassa.

 

PYSÄHDYKSIÄ

KIRKKOKARI: Kuunteleminen


Nyt harjoitellaan hiljentymistä ja kuuntelemista. Seiso tai istu niin, että sinulla hyvä asento. Laita silmät kiinni. Ympärillä kuuluu paljon ääniä, ihmisten aiheuttamia ja luonnon ääniä. Sinä voit olla ihan hiljaa kaiken keskellä. Nyt ei tarvitse tehdä mitään eikä sanoa mitään. Ole vaan tässä hiljaa niin kauan kuin tuntuu tänään tarpeelliselta.


Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti veden kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia. (2. Moos. 14:21)

Pieni koululainen oli eläytynyt kertomukseen Israelin kansan paosta Egyptistä. Kaislameri oli edessä ja faraon vauhdikkaasti lähestyvä sotajoukko takana. Opettaja oli luvannut jatkaa kertomusta seuraavana päivänä, mutta tilannetta illalla miettiessä ei uni tullut silmään. Koululaisen opettaja oli hänen äitinsä, joten kotoa oli saatavissa helpottava juonipaljastus toisin kuin Raamatun kertomuksen tapahtumissa itse mukana olleilla. Elämässä eteen tuleva reitti ei aina ole omin menetelmin kuljettavissa, kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti, eikä edes lähitulevaisuutta kenties voi ennakoida. Israelin kansan tukalassa paikassa Jumalan ratkaisu oli yllättävä, oikein ajoitettu ja täydellinen. 
 

 

 

Kun katsot joen yläjuoksulle päin, näet pienen kallion ja Kirkkokarin. Tässä paikassa aloitettiin uimakoulu sotien jälkeen. 1960-luvun lopulla uimakoulu muutettiin Littoisiin Järvelään, koska Aurajoen vesi todettiin liian likaiseksi.

Lietolaisen Lea Kuusiston lapsuusmuistoja:

 

Me nimitimme paikkaa nimellä Kirkonkoski. Kirkkoranta nimi ei ollut käytössä, se kun oli sellaista ryteikköä, sieltä käytiin vain hakemassa vettä hautojen kasteluun. Joessa on yksittäinen kivi, pierukivi, myöhemmin olen kuullut käytettävän nimeä naurukivi. Pierukivi on edelleen näkyvissä rantakalliosta yläjuoksulle. Vesi oli usein kesäisin aika matalalla, kivi erottui enemmän kuin nyt.

Betonimöhkäleet ovat jäänteet sillasta joka rakennettiin joskus 50-luvulla saareen ja josta jatkui portaat vastarannalle. Porrasta pitkin joen yli kulkeminen oli jännittävää. Porras meni hiukan veden yläpuolella, ja kun meni vaikka kolme lasta yhtä aikaa, niin porras painui hiukan veden pinnan alapuolelle. Portaassa oli kaiteet.

Portailla käytiin pesemässä mattoja. Kerran terveyssisar Kaarina Halme oli maton pesussa ja siinä kun oltiin polvillaan niin häneltä putosi silmälasit jokeen, mikä oli kallis vahinko, eikä hän niitä saanut pelastettua vaikka hyppäsi perään. Suntio Suominen kulki veneellä joen poikki, ehkä portaat rakennettiin hänen vuokseen. Suntio Suomisen talo on Moision Alitalon (Heininen) naapuri jokitörmässä yläjuoksulle päin.

Rantaan oli tuotu hiekkaa, siinä oli hyvä matala ranta, nythän se on "lonssonut" jokeen ja rehevöitynyt.

Menimme rantaan ruumishuoneen kuusiaidan viertä, liukumiinoja piti varoa, lehmät kun tykkäsivät hätiä polulle. Isosiskoni muistaa, kuinka Heimo Toivosen lehmä söi hänen pikkuhousunsa, sillä aikaa kun hän oli uimassa.

Meille pidettiin kesäisin uimakoulua, ainakin Topi Koski oli opettajana. Kuivaharjoiteltiin liikkeitä rannalla ja veteen liukumista kalliolta. Kun jaksoi uida pierukivelle ja takaisin, osasi uida. Kiveltä harjoittelimme ensin jalat edellä hyppyjä ja sitten pää edellä.

60-luvun alussa vesi alkoi olla aika ajoin saastunutta, joten uiminen väheni. Nythän se taas on hyvinkin uimakelpoista.

Käsin piirretty kartta Kirkkokarin alueesta.

Uimakouluja kirkon rannassa pitäneen Topi Kosken piirtämä kartta Kirkkokarin alueesta.