Muualle haudattujen muistopaikka kesällä joen varrella.

 

PYSÄHDYKSIÄ

MUUALLE SIUNATTUJEN MUISTOMERKKI: Yksinäisyys, ikävä


Onko sinulla ikävä jotain ihmistä? Onko hän kuollut vai miksi olette erossa? Onko sinulla surua? Jumala on luvannut olla lähellä kaikkia niitä, joilla on suru ja ikävä. Meille ihmisille Jumala on antanut tehtävän lohduttaa toisiamme. Jos olet matkalla toisen kanssa, voit taputtaa häntä olkapäälle tai silittää. Jos olet matkalla yksin, silitä itseäsi vähän. Et ole yksin, Jumala on kanssasi.


Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. (Ps. 25: 16)


Yksinäisyys ei ollut Jeesukselle vierasta.  Getsemanessa hän oli yksin, kun hänen opetuslapsensa nukkuivat. Ristintie vei Jeesuksen kuolemaan, jota ennen hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Tämä hylkäämisen kokemus ei kohtaa Jeesuksen seuraajia, jotka voivat laulaa virren sanoin: ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et, autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyyneleet.” Yksinäisyydestään psalmia kirjoittava näkee armon tarpeensa. Jeesuksen seuraajat saavat muistuttaa toisiaan Jumalan armosta ja siitä, että Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikissa oloissa. Yksinkin kulkiessamme kuulumme yhteen Jumalan kansaan. 
 

Pyhäinpäivän hämärässä kynttiläpaljous muualle haudattujen muistopaikalla.

Toivon valoa

Muualle siunattujen muistomerkki on paikka, joka löytyy varmaan jokaiselta hautausmaalta. Pyhäinpäivänä ja jouluna pimeää valaisevat lukuisat kynttilät hautausmaan haudoilla ja varsinkin muualle siunattujen muistomerkillä on oikea kynttilöiden meri. 

Kynttilän sytyttäminen on rukoilemista ja muistamista. Täällä meillä erityisesti talvella kynttilän valo muistuttaa vahvasti toivosta, Jeesuksen lupauksesta, että kerran saamme taivaassa kohdata.