Isän kaipuun kirjoa Kirkkoareenalla

23.3.2017 17.23

Keskustelijat Saara Kinnunen ja Mikael Pentikäinen sekä haastattelija Risto Suominen

– Suomen kielen opettaja opetti aikoinaan, että tällainen rakenne on sekä genetivus subjektivus että genetivus objektivus, totesi Lieto-opiston rehtori Risto Suominen esitellessään 2016 vuoden kristilliseksi kirjaksi valitun, Saara Kinnusen kirjoittaman Isän kaipuu -teoksen Liedon kirkossa keskiviikkoiltana pidetyllä Kirjailijoiden Kirkkoareenalla.  

– Isän kaipuu voi olla lapsen kaipuuta isään. Se voi olla isän kaipuuta lapsia kohtaan. Se voi olla ihmisen kaipuuta Taivaan Isään. Se voi olla Taivaan isän kaipuuta lapsiaan kohtaan. Se voi olla ihmisen kaipuuta isyyteen. Kaikki merkitykset ovat tärkeitä, totesi vuoden 2016 kristillisen kirjan valitsija, Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.  

Sanapari monine merkityksineen oli illan aiheena Kinnusen ja Pentikäisen keskustelussa. Kaikkia näitä merkityksiä ei Kinnunen kuulemma ollut miettinyt aihetta valitessaan. Teoksen aihe kumpusi Kinnusen terapiatyössä tekemästä havainnosta: Huonovointisuuden taustalla on usein haavoittunut isäsuhde. Samalla tilanne on usein se, ettei ongelmaa tunnisteta, vaan isäsuhdetta saatetaan kuvailla ”ihan tavalliseksi”.

Keskustelussa sivuttiin useita erilaisia isäsuhteen hiertymiä: sota-ajan isien traumat, isän menettäminen sotavuosiksi tai sodalle, isä, joka on väkivaltainen, moittiva, laiminlyövä, hyväksikäyttävä, alkoholisti.  

Kiireisiä isiä Kinnunen lohduttaisi sillä, ettei tärkeintä lapsen kanssa ole ajan määrä vaan laatu. Olennaista on isäsuhteen laatu, miten lapsi kokee välittämistä ja olevansa tärkeä.   

Neuvottomuuskin ilmeni terapeutille tutuksi kokemukseksi. Sitä kokee tilanteessa, jossa lapselta kielletään isäsuhde. Esimerkiksi riitaisissa eroissa vastassa voi olla hyvin väkevät keinot, lastensuojelu ja oikeuden päätökset. Eroperheitä Kinnunen pyytäisikin pitämään selkeästi erillään kaksi eri suhdetta: parisuhteen, jossa ehkä on epäonnistuttu, ja vanhemmuuden.

Oman koskettavan kaipuunsa illassa jakoi myös Liedossa asuva syyrialainen Ahmad Saleh. Saleh ei ole vielä koskaan saanut nähdä omaa lastaan muuta kuin videoilla tai kuvilla – myös ne hän jakoi Kirkkoareenan väen kanssa. Salehin poika syntyi Syyriassa pari kuukautta sen jälkeen, kun Saleh oli saapunut Suomeen. Tällä hetkellä Saleh on toiveikkaampi kuin aikoihin – perheen yhdistäminen, isän, äidin ja reilun vuoden ikäisen pojan jälleennäkeminen on vihdoin toteutumassa.

– Se, että perheiden yhdistämisestä on tehty niin vaikeaa, rikkoo paitsi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, myös Jumalan luomistyön tarkoitusta vastaan. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, sanoi Kinnunen Salehin kertoman päätteeksi.  

Muitakin henkilökohtaisia kokemuksia jaettiin keskusteltaessa. Pentikäinen kertoi päätyneensä valitsemaan Isän kaipuun, koska se kolahti kovimmin.  – Kirja oli kuin valaiseva peili, kuvaili Pentikäinen. Lukiessa oli pakko miettiä omaa elämäänsä, valintojaan, kipuilujaan sekä kiireisenä uraisänä että vanhempien avioeron kokeneena poikana.

Kinnunen on itse menettänyt isänsä 8-vuotiaana. Lapsuudestaan hän muistaa jopa häpeäntunteen siitä, että oli isätön. Tämänlainen taakka on hänen mielestään lapselle kohtuuton.  Kinnunen olisikin mielellään antanut Isän kaipuu -teoksen alaotsikoksi ”Mielen sovinto suhteessa isään”. Näin siksi, että aina ei luottavaista ja turvallista isäsuhdetta ole vain mahdollista luoda. Tällöin tärkeäksi muodostuu anteeksianto ja mielen sovinto.

– Kun kiukku antaa tilaa surulle, avaa suru tien paranemiselle ja lopulta ollaan valinnan edessä: Jäänkö tähän vai annanko anteeksi, kuvaa Kinnunen.

Anteeksi antamisen valitseminen vapauttaa myös anteeksi antavan. Kun traumaattiset asiat käsitellään, ne tulevat osaksi elämänhistoriaa siten, että ne on mahdollista todeta jäämättä enää niiden vangiksi.

Suhde Jumalaan, Taivaan Isään on, on yksi isäsuhde.

– Se ei korvaa suhdetta fyysiseen isään, mutta Jumala-suhde on voimavara. Se on resurssi, joka auttaa ja kantaa, isäsuhteenkin haavoja ja kokemuksia käsiteltäessä, kuvasi Kinnunen.

Kinnunen kertoi tunteneensa isättömänä lapsena iloa rukouksesta orpojen ja leskien puolesta ja siitä, kuinka Jumala kuvataan orpojen isänä. – Mutta ei pelkästään orpojen, vaan kaikkien isänä, totesi Kinnunen ja toi vielä keskustelun lohdulliseksi lopuksi esille evankeliumitekstien runsaan Isä-puheen ja sen viestin Jeesuksen merkityksestä yhteyden luomisessa Isään.  

Reformaation merkkivuoden ja Suomen juhlavuoden keväänä vietettävien Kirjailijat Kirkkoareenalla -ilojen myötä juhlistetaan omaa kieltä, kulttuuria ja kirjallisuutta. Iltojen teemoiksi on valittu kunkin illan kirjailijalta yksi teos aiheineen. Isän kaipuu oli sarjan avausilta, ja seuraavaksi äänen saavat Riikka Pulkkinen ja Paras mahdollinen maailma sekä Tommy Hellsten ja Tähän olen tullut.  

 

 

« Uutislistaukseen