Rova 2030 -kuulemisessa tietoa ja palautetta – syksyllä uudet kuulemiset

Etualalla kukkia ja taustalla väkeä kirkkosalissa.

Liedon seurakunnan Paimion rovastikunnan Rova 2030 -kuuleminen pidettiin Liedon kirkossa.

Paimion rovastikunnan Rova 2030 -seurakuntarakenneuudistuksen kuulemistilaisuus pidettiin maanantaina Liedon kirkossa. Esittelyssä kertaantuivat Rova-työskentelyn taustat ja perustelut.

Vuodesta 2021 ovat Lieto, Loimaa, Salo, Somero, Paimio ja Pöytyä etsineet yhdessä ratkaisuja siihen, miten tulevaisuudessa turvataan seurakuntien toimintaedellytykset. Ytimenä on keskittää hallintoa, taloutta, hautaus- ja kiinteistötoimea ja säilyttää paikallisuus toiminnassa.

– Koko Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa haastaa monitahoinen talouden, hallinnon, toiminnan ja hengellisyyden murros. Arkkihiippakunta ei tee poikkeusta laskeviin kirkon jäsenmääräkäyriin. Kahdessakymmenessä vuodessa jäsenmäärä on vähentynyt Paimion rovastikunnan seurakunnissa noin 30 000:lla, summasi lääninrovasti, kirkkoherra Risto Leppänen.

–Tätä ei pidä lukea niin, että seurakuntien tekemä työ olisi huonoa. Koko kirkon murroksen lisäksi taustalla on yleismaailmallisia syitä, kuten syntyvyyden lasku ja kaupungistuminen.

Rova 2030 -työskentelyn mandaatti tulee tuomiokapitulilta ja seurakunnat ovat omilla päätöksillään sitoutuneet mukana oloon. Valmisteluja tehdään jäsenistöltään laajemman neuvottelutyöryhmän sekä sitä suppeamman ohjausryhmän voimin. Työskentelyn henki on ollut hyvä, vaikka välillä keskustelu on ryöpsähtänyt kriittisenäkin.

– Liedon seurakuntastrategian sanoin ”olemme osa ratkaisua, emme ongelmaa”, siteerasi Leppänen.

Tavoiteaikatauluna on laajentunut seurakunta 2031, joissakin kaavailuissa jo 2027, seuraavien seurakuntavaalien aikataulun mukaisesti. Vuoden 2026 alussa seurakuntien pitäisi lausua näkemyksensä rakenneratkaisusta.

– Päätösvaltaan liitoskysymyksissä voi lähivuosina tulla muutos, jos hallintovaliokunnan mietintö Kirkolliskokouksessa etenee. Mietintö esittää päätösvallan siirtymistä Kirkkohallitukselta tuomiokapituleille, kertoi Leppänen.

ALUEMALLI YKKÖSVAIHTOEHTONA

Valmistelevassa työskentelyssä on käynyt selväksi yksimielisyys siitä, että kuuden seurakunnan käsittämä alue on maantieteellisesti liian iso yhdeksi toiminta-, identiteetti- ja työssäkäyntialueeksi. Yhtä mieltä ollaan siitäkin, että seurakuntien nettovarallisuuden tulisi säilyä alueella liitoksen jälkeenkin.

Työskentelyssä esillä olleista seurakuntayhtymä-, alue- ja työalamallista painotus on tällä hetkellä aluemallissa. (Lisää kolmesta aiemmin työskentelyyn otetuista malleista.)

– Aluemalli on eräänlainen ”yhtymä ilman yhtymää”. Alueilla olisi johtavat papit, koko seurakunnalla yksi kirkkoherra, yksi kirkkovaltuusto. Alueet voisivat olla omaleimaisia, olisi alueellista toiminnanohjausta. Olisi alueneuvostot, joilla päätäntävaltaa paikallisista asioista – toki määrärahan puitteissa – ja työntekijöistä, lukuun ottamatta kapitulin hallinnoimaa papistoa. Tukitoimet, talous- ja kiinteistötoimen palvelut, olisivat yhteiset ja esimerkiksi sairaalasielunhoitoa ja perheneuvontaa ei edelleenkään tuotettaisi itse, selvensi Leppänen.

– Sitäkin on jo pohdittu, josko seurakuntien viimeiset kirkkovaltuustot nimeäisivät jäsenet alueneuvostoon, mainitsi Leppänen ja kertoi, että ajatukset selkiintyvät koko ajan ohjausryhmän työskentelyn edetessä.

Muitakaan malleja ei vielä ole täysin kuopattu.

Leppänen muistutti myös siitä, että seurakuntien itsenäisyyden, omat päättäjät ja kirkkoherrat entisen kaltaisena säilyttävään yhtymämalliin voi turhankin vahvana liittyä mielikuva mallin raskaudesta. Yhtymässäkin voidaan byrokratian määrään vaikuttaa.

– Keskitetyn johtamisen kannalta helpoin ja ilmeisimmin myös kustannustehokkain puolestaan olisi työalavetoinen malli. Seurakuntatyön työntekijät olisivat siinä aidosti koko seurakunnan yhteisiä, ja esimerkiksi jonkin työalan tapahtuma olisi mutkattomasti kierrätettävissä läpi aluerajojen eri puolilla seurakuntaa. Työntekijöiden liikkuvuuden kääntöpuolena on kasvottomuus ja paikallisen seurakuntatyön identiteetin heikkeneminen, selvitti Leppänen ja muistutti siitäkin, etteivät alue- ja työalamalli väistämättä sulje toisiaan pois, vaan voivat olla myös yhdisteltävissä.

TALOUSLUKUJA TAUSTALLA

Talouspäällikkö Marika Ahola havainnollisti Paimion rovastikunnan seurakuntien erilaisuutta muun muassa vuosikatteen, varallisuuden, rahavarojen riittävyyden, väestöennusteiden ja rakennusten määrän vertailuin. Esimerkiksi arvopaperivarallisuus vaihtelee Salon miltei 38 miljoonasta Pöytyän 189 000 euroon. Mikäli kirkollisverotuotto loppuisi, olisi Liedon maksuvalmius 394 vuorokautta, Paimiossa jopa 891 ja esimerkiksi Pöytyällä 29, reilusti alle Kirkkohallituksen kriisiytyvän seurakuntatalouden 90 vuorokauden kriteerin. Väestöennusteiden mukaan vahvimmilla tulevat olemaan Turun läheisyydessä sijaitsevat Lieto ja Paimio. Kiinteistökustannuksia kasvattavien rakennusten määrä on Liedossa 38, Salossa peräti 153. Vertailut osoittavat rovastikunnan seurakuntien lähtökohdat kovin erilaisiksi.

Ahola selvensi myös meneillään olevia veroprosenttisuunnitelmia. Laskelmia on tehty tuloveroprosentilla 1,3 –1,5. Vuoden 2024 verokertymää vastaava kirkollisveroprosentti 1,45 tarkoittaisi Liedossa verotuksen pientä kiristymistä (vuositasolla keskimäärin 57,15 €), lievää kevenemistä Pöytyällä, Somerolla ja Loimaalla. Salossa ja Paimiossa verotus ei muuttuisi.

RAKENTEIDEN LISÄKSI POHDINTAA IDENTITEETISTÄ

Kuulijakunnalta tuli kiitosta informatiivisista alustuksista – mutta myös kritiikkiä vähäisestä osallistujamäärästä. Aluemallin rahanjakoperiaatteet kiinnostivat. Ahola kertoi yleensä kyseessä olevan kirkkovaltuustotason päätös.

– Usein pinnalta raapaistaan pois yhteiset palvelut ja loput menevät sitten jakoon alueille. Jakoperiaatteet voi seurakunta itse määritellä. Mittareina voivat olla esimerkiksi rippikoululaisten määrä, hautausten määrä ja vaikka seurakunnan sosioekonominen tilanne, Ahola selvensi.

Myös hyvät seurakuntaesimerkit aluemallista kiinnostivat. Mainituksi tässä tulivat Jyväskylä ja Hämeenlinna. Huolenaiheina mainittiin työntekijöiden väsyminen etäisyyksien ja työmatkojen pitkittyessä ja vapaaehtoisten kiinnostuksen lopahtaminen, jos seurakuntien omaleimaisuus katoaa.

Yleisöpuheenvuorojen aiheina olivat myös seurakunnan identiteetti ja laajemmin ajan ilmiöt. Pohdittiin mediassakin esillä olleita voimistuneita kiinnostuksen kohteita. Sekä ortodoksisinen uskonto että nuorten innostus hengellisiin asioihin tuntuvat lisääntyneen; miten nämä rinnastuvat evankelis-luterilaisen kirkon laskeviin jäsenmääriin. Lääninrovasti Leppänen kertoi siitä, miten ilmiö esimerkiksi Liedon seurakunnan arjessa näkyy ja miten siihen ylipäätään on mahdollista vastata. Esimerkiksi nuorten vahvistuva henkinen ja hengellinen etsintä ei välttämättä aina kohdistu institutionaliseen kirkkoon.

TULEVAT KUULEMISET

Tänä keväänä Paimion rovastikunnan Rova 2030 -hankkeen kuulemisia on vielä 7.5. Pöytyällä, 12.5. Paimiossa sekä 13.5. Salossa. Syksyllä on uusi kuulemiskierros: Liedossa 30.9., Paimiossa 10.9., Loimaalla 11.9., Pöytyällä 15.9., Somerolla 16.9. ja Salossa 24.9.