Liedon Pyhän Pietarin kirkko
|
|
|
 |
 |
|
ESINEISTÖ
Kaksiosainen öljymaalaus, jossa on kuvattuna ristiinnaulitut sekä ylösnousemus, on lahjoitus vuodelta 1696. Lahjoittajana on todennäköisesti ollut Simo Yrjänänpoika Suijvi. Taulu on aikoinaan riippunut sakariston oven yläpuolella.
Kirkkolaiva, kaksikantinen linjalaiva, on valmistettu 1712. Se on todennäköisesti jonkun merenkulkijan kirkolle lahjoittama. 1900-luvun alun korjauksissa laiva joutui varastoon, josta se löydettiin 1970-luvun alussa. Käsityöläismuseossa tehdyn kunnostuksen jälkeen laiva palasi kirkkoon vuonna 1973.
Rippikello on säilynyt keskiajalta asti, mutta vasta uudella ajalla se sai suojakseen vaaleansinisen tapulimaisen kehyksen. Rippikelloa soitettiin keskiajan roomalaiskatolisessa messussa ilmoittamaan latinaa taitamattomalle kansalle messun käännekohdista, kuten ehtoollisleivän ja -viinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, jotta kansa osaisi osoittaa kunnioitustaan. Luterilaisen käsityksen mukaan leipä ja viini eivät muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, vaan Hän on niissä läsnä jumalallisen kaikkialla olevaisuutensa perusteella. Kaappikello on ostettu vuonna 1787.
Muuta esineistöä
Kirkon hopeisen kukkamaljakkoparin jalassa on kaiverrus: "600-vuotiaalle kirkolleen Pietarin päivänä 1931 lahjoittaneet Liedon seurakunnan 600-vuotiskuoro ja laulukuoro Rastas". Lisäksi kirkosta löytyy leimatonta tinaa oleva kynttilänjalkapari, joka on kolmen käpäläjalan kannattama pullukkajalka. Sen kierrevarren alaosassa on sileä, litteä solmu. Jalassa on kaiverrus: "Jumalan kunniaksi, Liedon kirkon kaunistukseksi v.1676 joulukuun 25. päivänä" (suom.) Kirkon esineistöön kuuluu kaksi vaskesta valettua kolmihaaraista kynttilänjalkaa. Ne ovat 1600-luvun tyyliä. Lisäksi kirkossa on kynttilänjalkaparin lahjoittaneen Falkenhagenin suvun ja Flemingin suvun vaakunat.
Liedon kirkossa on kaksi hopeista ehtoolliskalkkia. Toisessa, sisältä kullatussa maljassa on kansi ja nokka. Tähän kuuluvat lautanen ja 200 pikaria. Kaikki nämä esineet ovat vuodelta 1939. Toinen malja on vuodelta 1786. Myös tähän kuuluu lautanen, joka on sileä ja päältä kullattu. Soikea, jalallinen öylättirasia on hopeaa. Se on empiiristyylinen sokeriastian mallinen. Sen kyljessä on kaiverrus: "Liedon emäkirkon oma 1836" (suom.) . Eh toollisastioita ei säilytetä näkyvillä.
Valaisimet
Kirkossa on käytössä viisi vaskista pallokruunua, joista kaksi käytävällä:
- 3 x 9 kynttilänhaaraa, joissa simpukanmuotoiset talivadit ja uurnamaiset kynttiläpesät. Seurakunnan nuorison vuonna 1855 lahjoittama.
- 2 x 8 kynttilähaaraa, joissa suipot simpukanmuotoiset talivadit, pulleat kynttilänpesät ja litteät heijastuskukat. Rungon alapäässä päärynämäinen pallo. Hankittu vuonna 1775.
Kolme vaskista pallokruunua sijaitsevat pikkukirkossa:
- Pienessä kruunussa on 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa leveät, simpukanmuotoiset talivadit ja pulleat kynttiläpesät. Haarojen väleissä on tähtimäiset heijastuskukat ja rungon yläpäässä seisova figuuri. Se on ostettu kirkon omilla varoilla vuonna 1733.
- Toisessa on kahdeksan kynttilänhaaraa, joissa pyöreät talivadit ja kellomaiset heijastuskukat. Kruunu on ilmeisesti tehty osittain jonkin vanhan kruunun osista vuonna 1745.
- Kolmannessa kruunussa on 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa ruusukkeen muotoiset talivadit, pulleat kynttiläpesät ja koristetapit. Rungon yläpäässä litteä kaksoiskotka ja alaosan pallossa käpymäinen nuppi. Se on peräisin noin vuodelta 1670 ja sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä.
Kirkossa on myös kaksi kristallikruunua:
- Empiiristyylinen kruunu, jossa on kuusi kynttilänhaaraa, seitsemäs kynttilän sija keskellä lasihelmikupua. Kruunu on ostettu vuonna 1837 talonpoikien aloitteesta. Nykyisin kruunu valaisee sakaristoa.
- Empiiristyylinen kruunu, jossa 12 kynttilänhaaraa, 13 keskellä lasihelmikupua. Kauppias Matti Österman lahjoitti kruunun vuonna 1842. Nykyään se sijaitsee alttariulokkeessa.
Liedon seurakunta on vuosisatojen aikoina menettänyt lukuisia arvokkaita esineitä ja tekstiilejä. Kustaa Vaasan aikana kirkko joutui luovuttamaan omaisuutensa valtiolle. Tämän lisäksi lukuiset varkaudet ja esineiden tuhoutuminen ajan saatossa ovat vähentäneet historiallisestikin arvokasta omaisuutta. 1700-luvulla kirkossa oli maallisiakin kirjoja sisältänyt vaatimaton kirjasto.
|
|
|
|
|
