Keskiaikainen Liedon kirkko


Dosentti Markus Hiekkanen tuli keskiaikaisia kivikirkkoja käsitelleessä väitöskirjassaan vuonna 1994 siihen tulokseen, että Liedon kirkon runkohuoneen seinät muurattiin vuosien 1500 ja 1530 välisenä aikana. Teoriallaan hän kyseenalaisti vallalla olleen tutkija Iikka Kronqvistin 1930-luvulla tekemän päätelmän, jonka mukaan Liedon kirkon rakentaminen olisi aloitettu 1330-luvulla ja lopullinen muoto olisi saavutettu keskiajan lopulla. 

Hiekkasen teoriaa tukevat talvella 1998 saadut puulustotutkimuksen tulokset.

Myöhemmin Hiekkanen on esittänyt mahdolliseksi, joskaan ei kovin todenäköiseksi, että kirkko voisi olla vielä varhaisemmalta ajalta, 1470—1480-luvuilta. Arvelu perustuu kirkon alta löydettyyn, rakennusaineena käytettyyn hirteen, joka on voitu ajoittaa näin varhaiseksi. Todennäköisempää Hiekkasen mukaan kuitenkin on, että tämä hirsi on ollut paikalla aiemmin olleen puukirkon materiaalia. Hiekkanen uskoo, että Liedon seurakunnalla oli monta puukirkkosukupolvea eri pitäjissä ennen kivikirkon rakentamista.

Liedon kirkko on pelkistetympi kuin monet muut Varsinais-Suomen pitäjänkirkot. Keskiaikaiset kalkkimaalaukset puuttuvat, lukuun ottamatta kymmentä vihkiristiä ja samalla punavärillä maalattua koristekiemuran katkelmaa sakariston oven pielessä. Kirkon itäisimpien pilarien koristelut ovat peräisin 1600—1700-luvulta. Vuonna 1972 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä löydettiin kirkon keskiaikaisesta muurauksesta tiileen painettuna kolme avainta, Pyhän Pietarin tunnusta. Korjauksissa paljastui myös eteläpuolen takimmaisen pilarin vierestä kohouma, ehkä keskiaikaisen alttarin pohja. Katolisella keskiajalla on kirkossa ilmeisesti ollut useita alttareita; itäpäädyssä pääalttari, joka palautettiin 1972 nykyiselle, alkuperäiselle paikalleen, sekä muualla kirkossa sivualttareita.

Liedon seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjassa, jossa Liedon kirkkoherra Pietari oli vuonna 1331 todistajana Turun piispan ja hämäläisten välisessä turkisveroa koskevassa kiistassa. Tätä on alettu pitämään Liedon pitäjän "syntymävuotena", vaikka Liedon kirkkopitäjä on oletettavasti syntynyt jo 1200-luvun alkupuolella.

Veistokset

Liedon kirkosta on löydetty huomattava määrä, kolmattakymmentä kappaletta, keskiaikaisia puuveistoksia, joita viittä lukuun ottamatta säilytetään nykyisin Turun linnassa. Veistokset lienee suureksi osaksi saatu kirkkoon hurskaiden ja varakkaiden seurakuntalaisten lahjoituksina, ja yleensä ne kuvaavat joitakin katolisen keskiajan lukuisista pyhimyksistä. Uskonpuhdistuksen jälkeen puuveistokset hylättiin paavillisina ja ne viruivat vuosisatoja kirkon tai kellotapulin vintillä kosteuden ja lämmön vaihteluiden armoilla. Vanhimmat veistokset lienevät 1320—1330-luvuilta.

Calvario- eli pääkallonpaikkaryhmä on Liedon kirkon näkyvin ja arvokkain asetelma. Siihen kuuluvat kolme veistosta ovat peräisin keskiajalta. Ne ovat kotimaassa veistettyjä ja lähes saman kokoisia. Tyylillisesti ne eroavat kuitenkin melkoisesti toisistaan. Sen vuoksi voidaankin olettaa, että veistosryhmän on luonut kolme eri taiteilijaa. Veistokset olivat irrallisina näytteillä Turun linnassa vuoteen 1981, jolloin ne seurakunnan esityksestä palautettiin Liedon kirkkoon alkuperäiselle paikalleen, kun tuolloin vallitsevan tiedon mukaan kirkon luultiin jo täyttävän 650 vuotta.  Tämä tapahtui siis ennen, kuin dosentti Hiekkanen nuorensi kirkkomme ikää.

Calvarion ryhmän keskellä on Jeesus ristillä. 166 senttimetrinen veistos on tammea. Siinä on jäänteitä alkuperäisestä värityksestä. Jeesuksen vasemmalla puolella on Sureva Neitsyt Maria, 144 senttimetrinen koivupatsas. Oikealla on opetuslapsi Johannes, 144 senttimetrinen koivuveistos. Johannes-veistoksesta on myös arveltu, että se voisi esittää myös Pyhää Fransiskusta.

Saarnastuolin vieressä, pylväskomerossa on naispyhimysveistos, oletettavasti Neitsyt Maria.  Se on myöhäiskeskiaikainen kotimainen puuveistos. Se on ehkä alun perin ollut osa alttarikaappia.

Sakastin seinllä on pieni krusifiksi, kotimainen, 65 senttimetrinen koivuveistos. Sitä on mahdollisesti käytetty uskonnollisissa kulkueissa tai se on alunperin kuulunut alttarikaappiin.

Alttaritaulu

Kirkon nykyinen alttaritaulu, Jeesus ja langennut nainen, on Eero Järnefeltin vuonna 1908 maalaama ja tehtailija Louis Schnittin lahjoittama. Hän maalautti taulun vaimonsa muistoksi. Tehtailija itse kuoli ennen työn valmistumista, mutta hänen poikansa lunasti isänsä lupauksen. Alttaritaulu sai runsaasti kiitosta ja ihailua jo heti valmistuttuaan.

Tätä alttaritaulua edelsi nykyään Littoisten kirkossa oleva signeeraamaton taulu, joka valmistui todennäköisesti syksyllä 1827. Ehtoollisen asettamista kuvaavan öljymaalauksen on todennäköisesti tehnyt Herman Granbohm.

Urut

Nykyiset täysmekaaniset urut tulivat kirkkoon vuosina 1970–1972 tehtyjen korjausten yhteydessä, jolloin myös urkuparvi rakennettiin uudestaan. Urut on suunnitellut dipl. urkuri Gunvor Helander ja rakentanut Veikko Virtanen.

 

Esineistö

Kaksiosainen öljymaalaus, jossa on kuvattuna ristiinnaulitut sekä ylösnousemus, on lahjoitus vuodelta 1696. Lahjoittajana on todennäköisesti ollut Simo Yrjänänpoika Suijvi. Taulu on aikoinaan riippunut sakariston oven yläpuolella.

Kirkkolaiva, kaksikantinen linjalaiva, on valmistettu 1712. Se on todennäköisesti jonkun merenkulkijan kirkolle lahjoittama. 1900-luvun alun korjauksissa laiva joutui varastoon, josta se löydettiin 1970-luvun alussa. Käsityöläismuseossa tehdyn kunnostuksen jälkeen laiva palasi kirkkoon vuonna 1973.

Rippikello on säilynyt keskiajalta asti, mutta vasta uudella ajalla se sai suojakseen vaaleansinisen tapulimaisen kehyksen. Rippikelloa soitettiin keskiajan roomalaiskatolisessa messussa ilmoittamaan latinaa taitamattomalle kansalle messun käännekohdista, kuten ehtoollisleivän ja -viinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, jotta kansa osaisi osoittaa kunnioitustaan.  Luterilaisen käsityksen mukaan leipä ja viini eivät muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, vaan Hän on niissä läsnä jumalallisen kaikkialla olevaisuutensa perusteella. Nimensä mukaisesti rippikello myös kutsui ihmisiä ennen ehtoollista ripittäytymään, eli tunnustamaan synnit.

Vaaleansininen kaappikello on ostettu vuonna 1787.

 

Valaisimet

Kirkossa on käytössä kuusi vaskista pallokruunua, joista kaksi käytävällä:

— 3 x 9 kynttilänhaaraa, joissa simpukanmuotoiset talivadit ja uurnamaiset kynttiläpesät. Seurakunnan nuorison vuonna 1855 lahjoittama.

— 2 x 8 kynttilähaaraa, joissa suipot simpukanmuotoiset talivadit, pulleat kynttilänpesät ja litteät heijastuskukat. Rungon alapäässä päärynämäinen pallo. Hankittu vuonna 1775.

Kolme vaskista pallokruunua sijaitsee alttarialueella. Uusin näistä on vuodelta 2008.  Kaksi muuta on vanhempaa:  

— Toisessa on kahdeksan kynttilänhaaraa, joissa pyöreät talivadit ja kellomaiset heijastuskukat. Kruunu on ilmeisesti tehty osittain jonkin vanhan kruunun osista vuonna 1745.

— Kolmannessa kruunussa on 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa ruusukkeen muotoiset talivadit, pulleat kynttiläpesät ja koristetapit. Rungon yläpäässä litteä kaksoiskotka ja alaosan pallossa käpymäinen nuppi. Se on peräisin noin vuodelta 1670 ja sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä.

Pikkukirkossa on yksi vaskikruunu: Pienessä kruunussa on 2 x 8 kynttilänhaaraa, joissa leveät, simpukanmuotoiset talivadit ja pulleat kynttiläpesät. Haarojen väleissä on tähtimäiset heijastuskukat ja rungon yläpäässä seisova figuuri. Se on ostettu kirkon omilla varoilla vuonna 1733. Se siirrettiin pikkukirkkoon alttarialueelta kun sinne vuonna 2008 hankittiin uusi vaskikruunu.  

Kristallikruunuja on kaksi:

— Empiiristyylinen kruunu, jossa on kuusi kynttilänhaaraa, seitsemäs kynttilän sija keskellä lasihelmikupua. Kruunu on ostettu vuonna 1837 talonpoikien aloitteesta. Nykyisin kruunu valaisee sakaristoa.

— Empiiristyylinen kruunu, jossa 12 kynttilänhaaraa, 13 keskellä lasihelmikupua. Kauppias Matti Österman lahjoitti kruunun vuonna 1842. Tämä aiemmin pikkukirkossa ollut kruunu on säilytyksessä urkuparvella.  

 

Tieto kirkon muusta, ei esillä olevasta esineistöstä

Kirkon hopeisen kukkamaljakkoparin jalassa on kaiverrus: "600-vuotiaalle kirkolleen Pietarin päivänä 1931 lahjoittaneet Liedon seurakunnan 600-vuotiskuoro ja laulukuoro Rastas". Lisäksi kirkosta löytyy leimatonta tinaa oleva kynttilänjalkapari, joka on kolmen käpäläjalan kannattama pullukkajalka. Sen kierrevarren alaosassa on sileä, litteä solmu. Jalassa on kaiverrus: "Jumalan kunniaksi, Liedon kirkon kaunistukseksi v.1676 joulukuun 25. päivänä" (suom.) Kirkon esineistöön kuuluu kaksi vaskesta valettua kolmihaaraista kynttilänjalkaa. Ne ovat 1600-luvun tyyliä. Lisäksi kirkossa on  kynttilänjalkaparin lahjoittaneen Falkenhagenin suvun ja Flemingin suvun vaakunat.

Liedon kirkossa on kaksi hopeista ehtoolliskalkkia. Toisessa, sisältä kullatussa maljassa on kansi ja nokka. Tähän kuuluvat lautanen ja 218 pikaria. Kaikki nämä esineet ovat vuodelta 1939. Toinen malja on vuodelta 1786. Myös tähän kuuluu lautanen, joka on sileä ja päältä kullattu. Soikea, jalallinen öylättirasia on hopeaa. Se on empiiristyylinen sokeriastian mallinen. Sen kyljessä on kaiverrus:  "Liedon emäkirkon oma 1836" (suom.) .

Ajan saatossa lukuisia arvokkaita esineitä ja tekstiilejä on tuhoutunut ja kadonnut. Kustaa Vaasan aikana kirkko joutui luovuttamaan omaisuutensa valtiolle. 1700-luvulla kirkossa oli maallisiakin kirjoja sisältänyt vaatimaton kirjasto.